Fuksi! Ole yleissivistynyt, maailmaa ymmärtävä teekkari! Ole etevä, teknisesti omatoiminen humanisti!

Minä olen vaivaantunut aidalla istuja. Minulla on läpeensä humanistinen koulutus, mutta olen lapsesta asti harrastanut tietokoneita. Olen ohjelmoinut, piirrellyt, pelannut, seurannut demoskeneä, ylläpitänyt omia palvelimia, skriptannut Linuxia.

En voi sietää sitä, miten alahuuli väpättäen monet humanisteiksi itsensä brändänneet ihmistieteiden opiskelijat suhtautuvat tekniikkaan, erityisesti tietokoneisiin. Monet jopa teatraalisesti ranteet pyörien julistavat sitä, kuinka lallallaa humanistisia he ovat ja heidän kutsumuksensa on jossain ihan muualla kuin kylmässä ja kulmikkaassa teknologiassa.

Kerron tarinan. Monta vuotta sitten olin muistaakseni toisen vuoden suomen kielen opiskelija yliopistossa. Kävin kurssia, jolla opeteltiin tieteellistä kirjoittamista. Kurssin suoritusmuoto oli pieni harjoitustyö, noin 10 sivun mittainen leikkitutkielma, jossa oli vain tarkoitus harjoitella muotoseikkoja kuten lähdeviitetekniikkaa.

Keksin tehdä harjoitukseni IRC-keskustelulokeista. Tein pienen listan erilaisia pikaviestinnässä viliseviä internetlyhenteitä kuten lol, wtf, kvg, brb. Laskin läjästä irkkilokia unix-tekstityökaluilla muutamia kyseisten lyhenteiden esiintymistaajuuksia ja muuta sellaista. Generoin pari kuvaajaa ja kirjoittelin kehystekstiä vaaditun sivumäärän verran. Käytin hommaan pari iltaa. Suurin osa ajasta meni kirjoittelemiseen sivumäärän täyttämiseksi.

Opettaja oli haltioissaan ja toppuutteli, ettei minun nyt näin paljoa vaivaa olisi pitänyt nähdä moisen pikkukurssin tehtävän eteen. Hän oli myös aivan vakuuttunut, että tässähän on selvästi lupaava pohja gradulle, kun tämä internetkielen tutkimuskin on nyt niin kuuma peruna ja niin edelleen.

Toisin sanoen humanistisen oppiaineeni opettajalla ei ollut minkäänlaista tuntumaa siihen, mitä tietokoneella saa aikaan aivan pienellä vaivannäöllä. Suurten tekstimassojen tietokoneavusteista analyysiä kutsutaan korpuskielitieteeksi, ja oli hän varmasti siitä kuullut, mutta hänellä ei ollut siihen minkäänlaista käytännön tarttumapintaa.

Kaikki tieto on kaikkia varten

Teekkareilla ja humanisteilla on välillään pitkään jatkunut aselajikilvoittelu. Nämä kaksi ryhmää kohtaavat harvoin, yleensä korkeintaan panemisen merkeissä. Moni on lähtenyt Otaniemestä vappuaattona kohti Havis Amandaa ja paluumatkalla tuonut mukanaan jonkun Keskustakampuksen asukkaan.

Mutta selvin päin ja päivänvalossa teekkarit ja humanistit yleensä pysyvät huolellisesti omissa karsinoissaan ja korkeintaan naljailevat toisilleen aidan yli. Ja sekös minua harmittaa.

Ongelma on molemminpuolinen. Teekkarien ja muiden ”kovien” tieteiden opiskelijoiden kuulee hymähtelevän ivallisesti ihmistieteille: filosofialle, taiteiden tutkimukselle, nais- eli sukupuolentutkimukselle. Siis ihan niin, että näiden olemassaolon ja rahoituksen oikeutusta vakavasti kyseenalaistetaan.

Ohjelmointia ymmärtävän on helppo nähdä, miten kertakaikkisen avuttoman kuvan tietokoneen edessä housuunsa pissivä taidehistorioitsija itsestään antaa. Historiaa ja antropologiaa ymmärtävä taas huvittuu ohjelmoijasta, jonka mielestä sukupuut ovat puita.

Humanisteilla on ehkä 1990-luvulla vielä ollut varaa nakella niskojaan nörttien vehkeille, mutta nykymaailmassa tietokoneen käyttötaito ohjelmointeineen kaikkineen on lukemiseen ja kirjoittamiseen verrattava kansalaistaito. Kaikki tietotyö tehdään tietokoneilla, ja mitä paremmin tietokoneen osaa, sitä enemmän saa aikaan. Jos et jotakin osaa tehdä, sen kyllä tekee joku puolestasi, mutta hän myös ottaa siitä kovan hinnan.

Teekkarilta tai luonnontieteilijältä taas on koppavan lyhytnäköistä ajatella, ettei kvalitatiivisilla, keskustelevilla, kuvailevilla, ”pehmeillä” näkökulmilla olisi arvoa, tai etteivät ne voisi olla tiedettä. On aivan uskomatonta älyllistä laiskuutta sivuuttaa kokonaisia maailmankatsomuksia ajatellen, ettei niissä voi olla mitään oppimisen arvoista. Kaikessa on.

Lue kaikki

Kirjallisuudentutkimus opettaa tarinoiden, draaman, komedian, kerronnan ja hahmojen rakennetta. Sitä opiskelemalla voi saavuttaa oivalluksia vaikkapa pelisuunnittelua varten. Kielitieteen avulla ohjelmointi-ihmiselle avautuu ovia konekääntämiseen, puheentunnistukseen ja puhesynteesiin. Lisäksi se opettaa ennakoimaan pahimpia sudenkuoppia esimerkiksi ohjelmistojen kansainvälistämisen parissa, kun tietää, millaisia kielet ovat.

Kalevalan koostaja Elias Lönnrot oli lääkäri, toimittaja, opettaja, kielentutkija ja kasvitieteilijä. Jokaisen ei toki tarvitse olla mikään renessanssinero, mutta vaikkapa maalari-tietojenkäsittelytieteilijä tai muusikko-insinööri on jo tosi mielenkiintoinen persoona. Pienellä multiclassaamisella saa ainakin minun silmissäni paljon karismabonusta.

Minusta kaikkein kiinnostavimpia ihmisiä ovat yleissivistyneet. Sellaiset ihmiset, jotka kohtaavat kaikki aihepiirit ja näkökulmat avoimin mielin. Toki jokainen korkeasti kouluttautuja erikoistuu tietylle erityisalalle, mutta minusta on surullista samalla sulkea korvansa muulta. Lukiota meillä on ollut tapana kutsua yleissivistäväksi kouluksi, mutta ei yleissivistyksen harrastamista suinkaan ole pakko ylioppilastutkintoon lopettaa.

Älä pelkää mitään. Asiat ovat vain asioita. Lue kaikki. Minä olen lukenut viime aikoina kasvifysiologiaa aivan pystymetsästä ja yritän olla pelkäämättä.